KKO:1990:128
- Asiasanat
- Liikennevakuutus, Avoliitto
- Tapausvuosi
- 1990
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S89/801
- Taltio
- 2856
- Esittelypäivä
Liikenneonnettomuudessa leskeksi jääneen henkilön avoliitto ei sinänsä perustanut vakuutusyhtiölle oikeutta lakkauttaa hänelle liikennevakuutuksesta suoritettavaa perheeläkettä.
LiikVakL 6 § 2 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Joensuun raastuvanoikeudessa
A on Vakuutusosakeyhtiö Pohjolaa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että hänen aviomiehensä B oli kuollut liikenneonnettomuudessa 12.4.1972. Vakuutusyhtiö oli 25.6.1974 tekemänsä korvauspäätöksen mukaisesti maksanut A:lle sekä hänen ja B:n yhteisille lapsille, 3.1.1969 syntyneelle C:lle ja 18.5.1971 syntyneelle D:lle 1.7.1974 lukien liikennevakuutuksen perusteella jatkuvana korvauksena sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamaan palkkaindeksiin sidottua perhe-eläkettä, jonka määrä A:n kohdalla oli ollut 1.577,25 markkaa kuukaudessa. Yhtiö oli kuitenkin 2.4.1987 tekemällään päätöksellä lakkauttanut A:n eläkkeen 1.5.1987 lukien sillä perusteella, että A:n elatuksen tarpeeseen vaikuttavat henkilökohtaiset olosuhteet olivat olennaisesti muuttuneet eläkkeen vahvistamisen jälkeen. Pääasiallisena syynä eläkkeen maksamisen lopettamiseen oli ollut se, että A oli 1970-luvun loppupuolelta lähtien jatkuvasti elänyt yhteisessä taloudessa niin kutsutussa avoliitossa poliisikonstaapeli E:n kanssa, jonka tulot olivat olleet noin 7.000 markkaa kuukaudessa ennakonpidätyksen jälkeen.
A:n nykyiseen perheeseen kuuluivat edellä mainittujen tyttärien lisäksi A:n ja E:n yhteiset lapset, 18.9.1976 syntynyt F ja 22.9.1982 syntynyt G, joten perheen elämiseen kului paljon varoja. A:lla oli yhdessä E:n kanssa 450.000 markan suuruinen velka, mikä oli otettu perheelle välttämättömän asunnon hankkimista varten. Velan lyhentämiseen ja korkojen maksuun kului 6.259 markkaa kuukaudessa, joten E:n tulot menivät käytännöllisesti katsoen kokonaan velanhoitokustannuksiin. Näin ollen E:n tuloilla ei voinut olla sellaista vaikutusta A:n olosuhteisiin, että sen perusteella voitiin tämän henkilökohtaisten olosuhteiden katsoa muuttuneen ainakaan parempaan suuntaan. A oli edelleen elatuksen tarpeessa. Perusteita hänen eläkkeensä lakkauttamiselle ei näin ollen ollut ollut olemassa.
A on sen vuoksi vaatinut, että Vakuutusosakeyhtiö Pohjola velvoitetaan suorittamaan hänelle mainittua perhe-eläkettä edelleen 1.5.1987 lukien.
Vastine
Vakuutusosakeyhtiö Pohjola on vastustanut kannetta. Kiistämisperusteinaan yhtiö on esittänyt, että se maksoi C:lle ja D:lle eläkettä edelleen entiseen tapaan sekä ettei A:n ja E:n lasten elatuksen tarvetta eikä kanteessa mainitun asunnon hankkimista varten otetun velan hoitokustannuksia voitu ottaa huomioon harkittaessa A:n elatuksen tarvetta ja oikeutta perhe-eläkkeeseen. Mainittu avoliitto, jossa vallitsi tosiasiallinen elatussuhde A:n ja E:n välillä, oli sellainen seikka, jolla oli vaikutusta A:n elatuksen tarpeeseen. Ottaen huomioon A:n käytettävissä olleet tulot ja sen että hän asui avoliitossa, A:n oli yhtiön mukaan katsottava kykenevän elättämään itsensä.
Joensuun raastuvanoikeuden päätös 4.12.1987
A:n aviomies B oli kuollut liikenneonnettomuudessa 12.4.1972. Vakuutusosakeyhtiö Pohjola oli 25.6.1974 tekemällään korvauspäätöksellä päättänyt suorittaa A:lle liikennevahingon johdosta jatkuvana korvauksena perheeläkettä B:n jälkeen liikennevakuutuslain 7 §:n nojalla yhdellä neljäsosalla alennettuna. Yhtiö oli 2.4.1987 lakkauttanut perhe-eläkkeen suorittamisen A:lle 1.5.1987 lukien sen vuoksi, että A:n elatuksen tarpeeseen vaikuttavat henkilökohtaiset olosuhteet olivat olennaisesti muuttuneet eläkkeen vahvistamisen jälkeen.
A oli 1970-luvulta alkaen asunut avoliitossa, josta hänellä oli avopuolisonsa kanssa 1976 ja 1982 syntyneet yhteiset lapset. Avopuoliso oli ammatiltaan poliisikonstaapeli ja hänen bruttokuukausitulonsa perhe-eläkkeen lakkauttamishetkellä olivat olleet 8.000-8.500 markkaa.
Koska A eli avoliitossa ja kykeni itsensä elättämään, raastuvanoikeus on katsonut, että Vakuutusosakeyhtiö Pohjolalla oli ollut oikeus kerrotuin tavoin lakkauttaa perhe-eläkkeen suorittaminen hänelle, ja on sen vuoksi hylännyt kanteen.
Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 4.5.1989
Hovioikeus, jossa A valittamalla oli hakenut muutosta, on katsonut, ettei A:n elämisellä avioliitonomaisissa olosuhteissa E:n kanssa ollut sellaista vaikutusta A:n henkilökohtaisiin olosuhteisiin, että hänen sen vuoksi voitaisiin katsoa kykenevän itsensä elättämään. Muutakaan selvitystä ei ollut esitetty siitä, että A kykenisi itsensä elättämään. Vakuutusyhtiöllä ei siten ollut ollut perusteita lakkauttaa mainittua perhe-eläkettä ja lopettaa sen maksamista A:lle. Tämän vuoksi hovioikeus on kumoten raastuvanoikeuden päätöksen velvoittanut Vakuutusosakeyhtiö Pohjolan suorittamaan A:lle yhtiön 25.6.1974 tekemän korvauspäätöksen mukaan määräytyvää perhe-eläkettä 1.5.1987 lukien edelleen kunnes hän kykenee itsensä elättämään.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 21.8.1989. Vakuutusosakeyhtiö Pohjola on valituksessaan vaatinut, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Lisäksi vakuutusyhtiö on vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa.
A on antanut valituksen johdosta pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 11.10.1990
Perustelut
Korkein oikeus katsoo, ettei liikenneonnettomuuden johdosta leskeksi jääneen henkilön avoliitto sinänsä ole sellainen hänen elatuksen tarpeeseensa vaikuttava henkilökohtaisten olosuhteiden muutos, jonka perusteella liikennevakuutusyhtiöllä olisi oikeus lakkauttaa jatkuvan perheeläkkeen maksaminen leskelle tai oikaista sitä. Tällä ja muutoin hovioikeuden tuomiossa lausutuilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut jutun seuraavasta tuomiolauselmasta ilmenevin tavoin.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Valtion varoista suoritetaan asianajaja X:lle palkkioksi A:n avustamisesta vastauksen antamisessa täällä 1.000 markkaa, mikä määrä Vakuutusosakeyhtiö Pohjola velvoitetaan korvaamaan valtiolle.
Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Ådahl, Lehtonen, Haarmann ja Krook